14 Huhtikuu 2015

Lusikka maansiirtotyökaluna

Kirjoittanut Pekka Tuovinen

Maailman metsien tila on aiheellisen ja kasvavan huolen aihe. Erilaisiin tutkimusmenetelmiin perustuvia selvityksiä on julkaistu viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikuttava pino. Osassa maailmaa metsäkato on saatu taittumaan, mutta kaikkiaan tilanne ei ole lainkaan hallinnassa.

Kehnointa kehitys on ollut Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Siellä metsää kaatuu holtittomasti ja luonnon monimuotoisuus kapenee samaa tahtia. Aasia näyttää numeroiden perusteella todellista valoisammalta lähinnä Kiinan laajojen metsänistutusten ansiosta.

Minkä takia metsää kaatuu?

Suurimmat syyt ovat maanviljelyksen laajeneminen ja kestämätön metsätalous. Euroopan komissio teetti laajan tutkimuksen eurooppalaisen kulutuksen merkityksestä maailman metsäkatoon:

The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation, Technical Report - 2013 - 063

Tekijöinä on joukko alan tunnettuja toimijoita, mm. International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) ja International Union for Conservation of Nature (IUCN), sekä useita muita tutkimuslaitoksia.

Tutkimuksen tulokset ovat synkkää luettavaa: vuosien 1990 ja 2008 välillä Eurooppaan tuotiin satotuotteita, joiden aiheuttama metsäkato on yhteensä 7 400 000 hehtaaria. Alue on suurempi kuin Irlannin pinta-ala.

Mitä hyödykkeitä Eurooppaan tuotiin, eli mikä kadon aiheuttaa?

Raportin mukaan yli puolet (56 %) metsäkadosta menee Etelä-Amerikasta, pääosin Brasiliasta ja Argentiinasta tuodun soijarehun ja soijapapujen piikkiin. Neljänneksi suurin ryhmä on Indonesiasta tuotu palmuöljy, jonka osuus on 9 %. Valtaosa palmuöljystä päätyy elintarvike- ja kemikaalikäyttöön.

Tutkijoiden päätehtävänä oli selvittää ilmiön taustalla olevat syyt ja esittää keinoja metsäkadon pysäyttämiseksi. Tärkein esitys oli seuraava: "Extend the sustainability criteria for biofuels for other uses of the same crops (food, feed, products, materials)" eli laajennetaan biopolttoaineisiin sovellettavat vastuullisuusvaatimukset koskemaan myös muita samojen satokasvien käyttökohteita, eli ruokaa, rehuja, tuotteita ja materiaaleja.

Esitys on järkeenkäyvä: Euroopassa on yhdessä sovittu tiukat vastuullisuusvaatimukset, joilla turvataan, ettei metsää tai muita runsashiilisiä alueita oteta viljelykäyttöön. Vaatimuksia sovelletaan kuitenkin vain biopolttoaineisiin. Biopolttoaineiden suorat vaikutukset ovat siis tarkassa valvonnassa.

Mitä nyt tehdään metsäkadon torjumiseksi? Pyritäänkö saamaan kaikki viljely vastuulliseksi?

Valitettavasti ei. EU keskittyy biopolttoaineiden aiheuttamiin epäsuoriin maankäytön muutoksiin kuten esimerkiksi ruokatuotantoa palvelevaan laajentumiseen, joka syntyy siksi, että biopolttoaineet käyttävät osan nykyisistä raaka-aineista. Näitä vaikutuksia arvioidaan hatarien mallien avulla.

Nyt siis yritetään pienimmän käyttäjäryhmän, eli biopolttoaineiden lisäsäätelyllä rajoittaa epäsuoria vaikutuksia, jotka olisi tehokkainta yksinkertaisesti estää suorien haittojen poistolla eli vaatimalla kaiken viljelyn vastuullisuutta.

Metsäkato on edelleen polttava ongelma, eikä sitä ratkaista nypläämällä jo tarkoin säädellyn alan lisärajoittamisen kanssa. Satokasvien polttoainekäyttö voidaan rajoittaa nykyiselle tasolle ja siten poistaa pelko laajentumisesta.

Väestönkasvu ja kulutuksen lisääntyminen aiheuttavat kuitenkin paineita, jotka voidaan vain osin hoitaa satotasojen kasvattamisella. Asiantuntijaryhmän suositukset antavat selkeän mallin keinoista, jotka ovat suoraan käytettävissä vakavan maailmanlaajuisen ongelman pysäyttämiseksi.

Pekka Tuovinen
Director
Sustainability and Supplier Compliance, Neste