09 Tammikuu 2013

Polttoaineet ja autoilu: Pukaron Paronin kyltti pysäyttää autoilijat Kuutostiellä

Artikkeli

Neste Oililla on Suomessa koko maan kattava, 819 aseman verkosto. Nimensä mukaisesti Pukarolla sijaitsevassa Pukaron Paronissa arvostetaan asiakasta ja tarjotaan hyvää ja monipuolista palvelua.

"Arvosta asiakasta ja tarjoa hyvä tuote hyvällä palvelulla – ei tässä taikatemppuja tarvita”, kiteyttää huoltamoyrittäjä Hannu Kohtaniemi Neste Oil Pukaron Paronin toimintaperiaatteen.

Kun Hannu Kohtaniemi avasi vanhan linja-autovarikon paikalla Pukaron Paronin vuonna 1989, oli nykykonsepti jo käytössä: mahdollisimman paljon palveluja saman katon alla. Alkuun niitä olivat polttoainemyynti ja kahvila-ravintola, tänään myös muun muassa marketti, Scan Burger ja kukkakauppa. Osa yrityksistä on tiloissa vuokralla.

Tänään kuutostien kauppakeskus Pysähdy-kyltteineen on jo brändi, jonka perusidea pysyy ja paranee. Oiva sijainti sata kilometriä Helsingistä Kouvolaan saa noin miljoona autoilijaa vuodessa vierailemaan asemalla. Valtaosa on ohikulkijoita, mutta paljon käy paikallisiakin. Syksyllä 2012 alkanut Neste Oil -yrittäjyys on jo tuonut uusia asiakkaita, ja vanhatkin jo uskovat, ettei muutos vie Paronin villiä vapautta. Muutos on otettu vastaan myönteisesti.

”Uskon Neste Oilin nostavan laatu-mielikuvaa. Tämähän on win-win-win-tilanne, eli tästä hyötyvät asiakkaat, Paroni ja Neste Oil.”


Pukaron Paronin pysäyttämiä asiakkaita ovat valmiina palvelemaan myymäläpäällikkö Jaakko Heinonen, kahvilavastaava Päivi Heinonen, Paronin ja Paronittaren lempinimet saaneet yrittäjät Piia ja Hannu Kohtaniemi sekä marketin Anne Salminen ja Riikka Kohtaniemi.

Pukaron Paroni on alueensa tärkeä työllistäjä, ja Kohtaniemet korostavat hyvän henkilökunnan merkitystä. Ympärivuotisia työntekijöitä on 50, kesäisin 30 enemmän. Kolmetoista vuotta sitten kuvioihin mukaan tullut Piia Kohtaniemi luonnehtii puolisoaan yliahkeraksi ja äärimmäisen riskinsietokykyiseksi. ”Työtä teemme tunteella ja täysillä".


Pukaron Paronista tuli Neste Oil -asema vuonna 2012.

Teksti: Hannele Niemi